Viikko
sitten mä saavuin Rotterdamiin. Vain viikko sitten! Ja niin paljon
on ehtiny tapahtua, etten tässä vaiheessa oikein tiedä, mistä
alottaa. Oikeastaan tekis mieli läjäyttää kaikki asiat kerralla
sekalaisessa järjestyksessä niin, että vaan yksinkertaisesti sais
kaiken purettua, mutta siinä vaiheessa putoaisi kärryiltä itse
kukin. Aloitan siis alusta. Tai jostain siltä suunnalta.
Mun
matka Hollantiin ei menny ehkä ihan niin kuin Strömsössä.
Starttaus sujui ongelmitta, mitä nyt tylsyyksissäni
Helsinki-Vantaan lentokentältä lähettelin ties kuinka monelle
ihmiselle häirikkö-viestejä whatsapissa (pahoitteluni tästä) ja
snapchattasin kuvia ostamastani ruisleivästä ja minimaalisesta
cappuccinosta. Selvittyäni ensimmäisestä lennosta ja suoritettuani
välilaskun Kööpenhaminan päähän selvisi, että jatkolento
Hollantiin myöhästyy ainakin puoli tuntia. Amsterdamin päässä
puolestaan viimeinen fastspeed- juna peruttiin, mikä tarkoitti tässä
tapauksessa 20min junamatkan sijaan n. 40min junamatkaa Rotterdamiin.
Eipä siinä muuten mitään, mutta kello oli tässä vaiheessa iltaa
aika paljon ja mua väsytti. Ja nälätti. Ja janotti. Ihan
hemmetisti. Matkatavaroina mulla oli kaks isoa matkalaukkua ja
selkäreppu, enkä niiden kanssa mahtunut oikein istumaan mihinkään
joten jouduin parkkeeraamaan itseni junan lattialle. Pääasia kai
kuitenkin lienee, että pääsin lopulta tavaroineen päivineen sinne
minne pitikin. Osa kiitoksista kuulunee mun miehelle, joka
ystävällisesti tuli Rotterdamin asemalle vastaan kera voileipien ja
jääteen.
Sitten siihen Hollannissa vietettyyn aikaan. Kuluneen viikon aikana oon ainakin saanut vastailla lukuisille Suomen päässä informaatiota janoaville ihmisille mm. seuraaviin kysymyksiin: millainen sun majapaikka on? Ootko sopeutunut? Mitä sä teet siellä? Viihdytkö?

Vastaus
kysmykseen numero yksi. Mun majapaikkana toimii Suomen merimieskirkko
(tuttavallisemmin Finse huis, “Suomi-koti”). Sana “kirkko”
johtaa monet harhaan. Kyse on yksinkertaisesti järjettömän isosta,
nelikerroksisesta rakennuksesta jossa meitä majailee useampia
henkilöitä. Meillä on kyllä täällä pappi ja rakennuksesta
löytyy kappelikin, joskin tämä kappeli muistuttaa mun mielestä
enemmän kokoushuonetta kuin jotain millä olisi mitään tekemistä
uskonnon kanssa. Siitä kuinka monta neliötä tästä kompleksista
löytyy mulla ei ole hajuakaan, mutta jos yhteen rakennukseen mahtuu
kahvilaa, Suomi-kauppaa, kirjastoa, konttoria, kappelia,
kokoushuonetta, kellaria ja läjä asuinhuoneita, lienee aika selvää,
että tilaa on. Kirkon takapihan perukoilla jököttää sauna, jota
mm. rekka- ja merimiehet vuokraavat ahkerasti. Suomen merimieskirkko
toimii Hollannin lisäksi ainakin Suomessa ja Briteissä. Täältä
Rotterdamista löytyy puolestaan Suomen merimieskirkon lisäksi
ainakin Norjan merimieskirkko. Jos haluaa perehtyä asiaan tarkemmin,
suosittelen tässä vaiheessa luottamaan vanhaan kunnon googleen.
Ai mitä mä teen täällä? No mitä kaikkea näin isossa rakennuksessa nyt voikaan tehdä. Oon vapaaehtoistyöntekijänä ("vapparina") kahden muun naishenkilön kanssa ja työskentelen neljänä päivänä viikossa, keskimäärin 6-8 tuntia. Työnkuva vaihtelee vessojen siivouksesta ja pöytäliinojen silittämisesti aina cappuccinon valmistamiseen ja asiakaspalveluun asti. Leivotaan, pyykätään, lämmitetään saunaa, järjestetään tapahtumia... täällä kaikki tekee kaikkea ja jokainen opettelee jos ei vielä osaa. Vakituista henkilökuntaakin löytyy meidän vappareiden lisäksi, mutten heitä lähde sen enempää erittelemään.Työstäni en saa varsinaista palkkaa, mutta Hollanti on velvollinen korvaamaan vapaaehtoistyöntekijöille 150e/kk. Plussana tulee se, ettei toisaalta tarvitse maksaa täällä asuessani kuin ruoasta, julkisen liikenteen käytöstä ja omista shoppailuista, mitä niitä nyt on. Vuokraa, nettimaksuja yms. ei tarvitse murehtia.
Niin. Nyt koittaa se hetki kun tajuan vuodattamani teksin määrän alkavan hiljalleen lähestyä novellin mittoja, joten palaan niihin viihtymis- ja sopeutumis- kysymyksiin toiste. Jotain tähän pitäisi kai vielä loppuun lisätä, joten sanotaan nyt vain, että kyllä täällä ihmisen kelpaa olla!
Niin. Nyt koittaa se hetki kun tajuan vuodattamani teksin määrän alkavan hiljalleen lähestyä novellin mittoja, joten palaan niihin viihtymis- ja sopeutumis- kysymyksiin toiste. Jotain tähän pitäisi kai vielä loppuun lisätä, joten sanotaan nyt vain, että kyllä täällä ihmisen kelpaa olla!
Ps. Loppukevennyksenä vielä selvennyksiä kuvissa näkyviin tiloihin. Ensimmäinen kuva ylhäältä selattuna on Finse huis, pääsisäänkäynti seinustalta kuvattuna. Toisessa kuvassa näkyy eteisaulaa ja tummien, suljettujen ovien takana pilkottaa Vinken- sali. Kolmantena kuva rakennuksen ehkä yhdestä vaatimattomimmista huoneista eli "Kontista", mun omasta sopesta. Tästä alaspäin esiintyvissä kuvissa on seuraavassa järjestyksessä kappeli, kirjasto, Suomi-kauppa ja takapiha (tarkimmat voivat bongata saunan). Viimeinen kuva on meidän alakerrassa sijaitsevasta tv-huoneesta, josta löytyy myös shakkilauta sekä läjä Suomesta kertovia opuksia, niin hollanniksi kuin englanniksi. Plus pari kappaletta Me Naiset- lehtiä, jotka saatoin ehkä kiikuttaa omaan huoneeseeni.







Jään kyllä innolla odottamaan lisää postauksia.:)
VastaaPoistaTulossa lähipäivinä ! :)
PoistaKiitos kommentistasi :) tsemppiä Hollantiin, tuun vielä kurkkimaan tänne myöhemmin :)
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
PoistaJään seurailemaan blogiasi, asun itsekin Hollannissa mutta pohjoisempana :D Ensi kuussa lähden käymään Rotterdamissa. Onko poikaystäväsi hollantilainen? :)
VastaaPoistaKiva ja tervetuloa seuraamaan! :) Poikaystäväni on suomalainen ja ollaan oltu yhdessä yli 6 vuotta. Seurasin vaan perässä ku tää yks onnistu nappaa opiskelupaikan Rotterdamin Erasmus yliopistosta :)
PoistaRiika, kiva päivitys ja viihtyisältä näyttää!
VastaaPoista