Finse huis ja asettautuminen

Viikko sitten mä saavuin Rotterdamiin. Vain viikko sitten! Ja niin paljon on ehtiny tapahtua, etten tässä vaiheessa oikein tiedä, mistä alottaa. Oikeastaan tekis mieli läjäyttää kaikki asiat kerralla sekalaisessa järjestyksessä niin, että vaan yksinkertaisesti sais kaiken purettua, mutta siinä vaiheessa putoaisi kärryiltä itse kukin. Aloitan siis alusta. Tai jostain siltä suunnalta.

Mun matka Hollantiin ei menny ehkä ihan niin kuin Strömsössä. Starttaus sujui ongelmitta, mitä nyt tylsyyksissäni Helsinki-Vantaan lentokentältä lähettelin ties kuinka monelle ihmiselle häirikkö-viestejä whatsapissa (pahoitteluni tästä) ja snapchattasin kuvia ostamastani ruisleivästä ja minimaalisesta cappuccinosta. Selvittyäni ensimmäisestä lennosta ja suoritettuani välilaskun Kööpenhaminan päähän selvisi, että jatkolento Hollantiin myöhästyy ainakin puoli tuntia. Amsterdamin päässä puolestaan viimeinen fastspeed- juna peruttiin, mikä tarkoitti tässä tapauksessa 20min junamatkan sijaan n. 40min junamatkaa Rotterdamiin. Eipä siinä muuten mitään, mutta kello oli tässä vaiheessa iltaa aika paljon ja mua väsytti. Ja nälätti. Ja janotti. Ihan hemmetisti. Matkatavaroina mulla oli kaks isoa matkalaukkua ja selkäreppu, enkä niiden kanssa mahtunut oikein istumaan mihinkään joten jouduin parkkeeraamaan itseni junan lattialle. Pääasia kai kuitenkin lienee, että pääsin lopulta tavaroineen päivineen sinne minne pitikin. Osa kiitoksista kuulunee mun miehelle, joka ystävällisesti tuli Rotterdamin asemalle vastaan kera voileipien ja jääteen.

Sitten siihen Hollannissa vietettyyn aikaan. Kuluneen viikon aikana oon ainakin saanut vastailla lukuisille Suomen päässä informaatiota janoaville ihmisille mm. seuraaviin kysymyksiin: millainen sun majapaikka on? Ootko sopeutunut? Mitä sä teet siellä? Viihdytkö?

Vastaus kysmykseen numero yksi. Mun majapaikkana toimii Suomen merimieskirkko (tuttavallisemmin Finse huis, “Suomi-koti”). Sana “kirkko” johtaa monet harhaan. Kyse on yksinkertaisesti järjettömän isosta, nelikerroksisesta rakennuksesta jossa meitä majailee useampia henkilöitä. Meillä on kyllä täällä pappi ja rakennuksesta löytyy kappelikin, joskin tämä kappeli muistuttaa mun mielestä enemmän kokoushuonetta kuin jotain millä olisi mitään tekemistä uskonnon kanssa. Siitä kuinka monta neliötä tästä kompleksista löytyy mulla ei ole hajuakaan, mutta jos yhteen rakennukseen mahtuu kahvilaa, Suomi-kauppaa, kirjastoa, konttoria, kappelia, kokoushuonetta, kellaria ja läjä asuinhuoneita, lienee aika selvää, että tilaa on. Kirkon takapihan perukoilla jököttää sauna, jota mm. rekka- ja merimiehet vuokraavat ahkerasti. Suomen merimieskirkko toimii Hollannin lisäksi ainakin Suomessa ja Briteissä. Täältä Rotterdamista löytyy puolestaan Suomen merimieskirkon lisäksi ainakin Norjan merimieskirkko. Jos haluaa perehtyä asiaan tarkemmin, suosittelen tässä vaiheessa luottamaan vanhaan kunnon googleen.

Ai mitä mä teen täällä? No mitä kaikkea näin isossa rakennuksessa nyt voikaan tehdä. Oon vapaaehtoistyöntekijänä ("vapparina") kahden muun naishenkilön kanssa ja työskentelen neljänä päivänä viikossa, keskimäärin 6-8 tuntia. Työnkuva vaihtelee vessojen siivouksesta ja pöytäliinojen silittämisesti aina cappuccinon valmistamiseen ja asiakaspalveluun asti. Leivotaan, pyykätään, lämmitetään saunaa, järjestetään tapahtumia... täällä kaikki tekee kaikkea ja jokainen opettelee jos ei vielä osaa. Vakituista henkilökuntaakin löytyy meidän vappareiden lisäksi, mutten heitä lähde sen enempää erittelemään.Työstäni en saa varsinaista palkkaa, mutta Hollanti on velvollinen korvaamaan vapaaehtoistyöntekijöille 150e/kk. Plussana tulee se, ettei toisaalta tarvitse maksaa täällä asuessani kuin ruoasta, julkisen liikenteen käytöstä ja omista shoppailuista, mitä niitä nyt on. Vuokraa, nettimaksuja yms. ei tarvitse murehtia.

Niin. Nyt koittaa se hetki kun tajuan vuodattamani teksin määrän alkavan hiljalleen lähestyä novellin mittoja, joten palaan niihin viihtymis- ja sopeutumis- kysymyksiin toiste. Jotain tähän pitäisi kai vielä loppuun lisätä, joten sanotaan nyt vain, että kyllä täällä ihmisen kelpaa olla!

Ps. Loppukevennyksenä vielä selvennyksiä kuvissa näkyviin tiloihin. Ensimmäinen kuva ylhäältä selattuna on Finse huis, pääsisäänkäynti seinustalta kuvattuna. Toisessa kuvassa näkyy eteisaulaa ja tummien, suljettujen ovien takana pilkottaa Vinken- sali. Kolmantena kuva rakennuksen ehkä yhdestä vaatimattomimmista huoneista eli "Kontista", mun omasta sopesta. Tästä alaspäin esiintyvissä kuvissa on seuraavassa järjestyksessä kappeli, kirjasto, Suomi-kauppa ja takapiha (tarkimmat voivat bongata saunan). Viimeinen kuva on meidän alakerrassa sijaitsevasta tv-huoneesta, josta löytyy myös shakkilauta sekä läjä Suomesta kertovia opuksia, niin hollanniksi kuin englanniksi. Plus pari kappaletta Me Naiset- lehtiä, jotka saatoin ehkä kiikuttaa omaan huoneeseeni.