Vierailuillani Hollannissa olen joka kerta enemmän tai vähemmän tietoisesti tehnyt pääni sisällä Suomi – Hollanti vertailua. Muutettuani tänne homma jatkuu edelleen (tosin veikkaan tavan unohtuvan jossain vaiheessa, nyt eletään kuitenkin vasta toista viikkoani Rotterdamissa). Keräsin teitä viihdyttääkseni kasan eroavaisuuksia ja hauskoja huomioita Suomen ja Hollannin välillä. Jottei teksti kävisi liian puuduttavaksi, päätin heitellä sekaan muutaman kuvan iltakävelyltäni keskuspuiston lähettyvillä (joka muuten on nimetty käsittämättömän nerokkaasti nimellä Het Park, suomalaisittain (“puisto”). Mielikuvituksen riemujuhlaa!

Huomio numero yksi. Paikalliset kävelevät kengät jalassa sisätiloissa. Kyllä, myös kotonaan. On hämmentävää mennä kylään kun jengi tepastelee muitta mutkitta ulkokengillään vaalean karvamaton päällä. Ei mene jakeluun. Onneksi saan omassa huoneessani ja asuinkerroksessani olla ilman kenkiä, eikä tänne kyllä muillakaan ole kengät jalassa asiaa. Tässä pidän suomalaisen linjani: ei kenkiä mun matoille.
Huomio numero kaksi. Täällä miehet eivät huutele typeryyksiä tai vislaile perään (turisteja ei lasketa). Sen sijaan he tervehtivät erittäin kohteliaasti sanomalla “goededag, goedeavond” tai mikä vuorokaudenaika nyt sitten onkaan sillä hetkellä menossa. Aivan sama mikä siinä on taka-ajatuksena vai onko sellaista ylipäätään, koen tämän huomattavasti miellyttävämmäksi kuin perus suomalaisen, mahdollisesti kaiken kukkuraksi humalaisen juntti-miehen vislailut ja huutelut kadunkulmalta. Mistä päästäänkin mukavasti huomioon numero kolme.
Alkoholi on kaupoissa ihan naurettavan halpaa, mutta täällä ei näe örveltäjiä kaduilla. Ratikoissa ei haise virtsa tai vanha viina. Alkoholinhuuruiset ukot eivät tuki kaupassa kassalinjastoa. Baareissa en ole käynyt, mutta paikallisiin clubeihin tutustunut poikaystäväni sanoi, ettei sielläkään näe holtitonta ryyppäämistä, korkeintaanki hilpeää hiprakkaa. Täällä juomakulttuuri on erilaista ja jos multa kysytään, niin ihan hemmetin hyvä. Ja ei, en ole nähnyt tai liioin kuullut sen “pahamaineisen” budin (kansankielellä kannabiksen), aiheuttavan minkäänlaista häiriötä. Mikäli ei laske häiriöksi sitä, että selkeästi budipäissään liikuskelevat saattava vihellellen tai hyräillen kulkea kaduilla leveä hymy kasvoillaan, silmät hieman punoittaen. Täällä tosin taitaa julkisilla paikoilla lauleskelu muutenkin kuulua tapoihin, joten se siitä. Ei ole mitenkään tavatonta, että kaupassa tavaroita hyllyttävä myyjäkin hyräilee musiikin mukana.
Huomio numero neljä. Hollantilaiseen rakennuskulttuuriin ilmeisesti kuuluu käsittämättömän kapeiden rappusten teko. Pahimmillaan ne muistuttavat enemmän tikapuita kuin rappusia, kuten erään ystäväni veljen asunnossa. Olisi kiva tietää, kuinka paljon ne aiheuttavat onnettomuuksia. Hyvin vaikea kuvitella sellaisia rappusia esimerkiksi lapsiperheen arjessa. Ainakaan ei tarvitse kieltää juoksemasta portaissa. Meinaan, kuinka niitä edes voisi juosta?
Huomio numero viisi. Pyöräily. Siinä Hollantilaiset ovat kehittyneet mestareiksi. Tai sitten ovat vain täysin sekaisin. Paikalliset voivat pyöräillessään mm. lähettää viestejä kännykällään, puhua puheluita, syödä eväitä tai mahdollisesti polttaa röökiä. Kypärää täällä ei käytetä. Osa ajaa ilman käsiä. Kyysäämiseen on keksitty mitä mielenkiitoisimpia ratkaisuja. Kerran näin erään miehen kuljettavan kahta muuta henkilöä. Siis kolme ihmistä saman pyörän selässä ja hyvin kulki. Mutta hemmetti jos unohdat laittaa pyörään takavalon. Siitä rapsahtaa sakko.
Huomio numero kuusi, joka saa nyt tällä kertaa jäädä viimeiseksi. Herkuttelu. Hollantilaisilla on joku käsittämätön mieltymys ranskalaisiin. Kaduilla ja ostoskeskuksissa on erikseen kojuja, joista voi ostaa eri kokoisia annoksia ranskalaisia ja kojujen lähistöllä penkit ovat täynnä ranskalaisia mutustelevia ihmisiä. Ranskikset majoneesilla näyttäisi olevan suosituin yhdistelmä, mutta osa syö niitä myös maapähkinävoin kanssa. Toinen kummallinen mieltymys ovat strösselit (hollanniksi “hagelslag”). Niitä on kaupoissa hyllyt pullollaan. Entinen hollannin opettajani kertoi meille, että paikalliset syövät niitä aamupalaksi vaalean leivän päällä, kera maapähkinävoin, hillon tai suklaalevitteen. Ei auta kuin ihmetellä, miten tässä maassa ylipaino on muka laskussa? Varmaan se pyöräily ja näiden älyttömien rappusten kipuaminen. Ainiin. Täällä syödään vain yksi lämmin ateria päivässä.
Jos joku haluaa tässä vaiheessa kysyä jotain, kysykää pois. Teen näitä listoja varmasti muutaman jatkossakin, seuraavaa siis odotellessa. Huomioikaa myös, että tekemäni havainnot eivät tarkoita sitä että kaikki paikalliset söisivät hagelslagia tai ettei yksikään hollantilainen vetäisi niin sanotusti perseitä olalle. Yksilöitähän me ollaan jokainen. Voi myös olla että eri kaupungeissa on hieman eri tapoja ja varmasti onkin. Pohjaan omat havaintoni enimmäkseen Rotterdamiin. Amsterdamissa turistit hoitavat sekoilun paikallistenkin puolesta.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti