Lähdön aika

Se tunne, kun kaikki on tässä ja nyt. Kun päätökset on tehty, eikä paluuta enää ole. Tai on, mutta se olisi jo vaikeampaa kuin itse päätöksessä pysyminen. Suunnitelmia oli ja suunnitelmia meni, kaiken piti toimia ja kuitenkaan mikään ei toiminut. Ainakaan melkein. Unohdetaan tarinointi ja sanotaan nyt vain, että matkaan mahtui ne kuuluisat “pari muuttujaa”.

En oikein vieläkään oo sisäistänyt sitä, että nyt mä meen. Työpaikka on irtisanottu ja viimeinen vuoro tehty. Laukut on pakattu ja osoitteenmuutos hoidettu. Sukulaiset ja kaverit hyvästelty. Siis että Suomi olis tarkotus jättää taakse? Ymmärrys varmaan iskee mun tajuntaan vasta lentokentällä. Tai koneessa. Vai tuunko mä tajuamaan sitä ollenkaan? Varmaan ajan kanssa. Iskee sitten salaman lailla.

Ulkomaille muutto on lisääntynyt ihan käsittämättömän paljon. Pari mun hyvistä ystävistä on jo muuttanut pois Suomesta, muutama tuttukin. Mut kyllä mä sanon, että se silti tuntuu ihan hemmetin isolta asialta tällaselle ihmiselle, joka pienestä asti on siitä enemmän tai vähemmän salaa haaveillu muttei koskaan ihan tosissaan, kun ei vaan uskonut, että uskaltaisi sen toteuttaa. Enkä mä ehkä oiskaan uskaltanut, jos oisin yksin.

Multa on kysytty monta kertaa, että pelottaako? Jännittääkö? No ei sitten yhtään ja toisaalta ehkä ihan vähän. Mutta eihän mulla oo mitään pelättävää. Mä tiedän, että määränpäässä mua odottaa katto pään päälle, vapaaehtoistyöntekijän paikka, pari vanhaa ystävää sekä monta uutta ihmistä, jotka vaan odottaa hetkeä tutusta ja mikä tärkeintä, ihminen, jonka kanssa oon jo jakanut yli 6 vuotta mun elämästä ja jonka kanssa ajattelin jakaa vielä ainaki muutaman lisää. Mun parempi puolisko.

Ja hei, kuka sano ettei takasin pääsis, jos kaikki onkin aivan kauheeta? “Maitojunalla kotiin”, se on mun suunnitelma B. Suunnitelma A on nimeltään “sopeudu ja pärjää”. Ai onko se helppoa? Siitä mä en tiedä vielä mitään. Pitää olla positiivinen, varmaan myöskin avoin ja kärsivällinen. Kaikki ei aina tapahdu hetkessä. Pitäis lopettaa stressaaminen.

Tää on mun matka, mun seikkailu, mun elämä. Tulee siitä sitte lyhyt tai pitkä, aion ottaa kaiken irti minkä saan ja hetken mielijohteesta näköjään jakaa teillekkin jotain siinä sivussa, blogin muodossa.

Uusi sivu on käännetty. Hollanti, mä oon tulossa!