Kodista kotiin

Kolmen viikon Suomi-loma pisti blogin jäähylle. Vaikka eipä sillä että olisin muutenkaan kovin ahkerasti kirjoittanut mistään mitään. Vuosi on vaihtunut ja nyt olis loistava tilaisuus tehdä niitä kliseisiä lupauksia siitä, miten aikoo hoitaa kaiken paremmin - myös blogin päivittämisen. Ja p*skat! Kyllä mä itseni tunnen. Kerrottavaa on ja tulee koko ajan lisää, mutta motivaatio tarinoida puolestaan tulee jos on tullakseen. 

Tähän väliin voi kuitenkin mainiosti iskeä pohdintoja siitä, miltä tuntuu taas palata Suomesta Hollantiin, kylmästä lämpimään (kyllä, +7 tuntuu lämpimältä kun on ensin palellut -25 asteessa), jättää kaverit ja perhe taakse kun on ensin viettänyt huikean kolmen viikon hurvittelu-loman ja palauttanu mieleensä miten upeaa ja ihanaa se elämä Suomessa olikaan. Miten hirvittävän ikävä mulle tulee yhtäkkiä kaikkea sitä kohtaan mitä jää taakse.... Paitsi että.

Tässä kohtaa stopataan. Moni on Suomen päässä kysynyt multa että miltä tuntuu lähteä taas takaisin Hollantiin. Eipä siinä, saa sitä kysyä! Yhtään en pahastu, eihän se vastaus ole itsestään selvyys muille vaikka se mun pään sisällä sitä olisikin. Elämä Suomessa oli (ja on?) ihan jees. Oikeastaan enemmän kuin ihan jees. Mutta kun sitä se on täälläkin. Samoja juttuja ja eri juttuja. Eri ihmiset tässä ihan lähellä, samat ihmiset kuitenkin edelleen elämässä mukana. Niitä vain näkee eri tavalla kuin ennen. Samoja ruokia, samoja harrastuksia. Salaatteja ja kanakastikkeita, jogurtteja ja kaurapuuroa. Lenkkeilyä, kävelyä, valokuvausta ja pianonsoittoa. Töissä ollaan 4-5 kertaa viikossa ja vapaa-ajalla käydään kavereiden kanssa pizzalla, pyöräilemässä tai kahvilla. Poikaystäväkin on täällä. Pidetään leffa-iltoja, kokataan yhdessä. Lojutaan muuten vaan tekemättä yhtään mitään.

Alkuhuuma muutosta on jo poissa. Silti ei ole tylsää ja Rotterdam on yhtä kiva kuin ennenkin. Sitä vaan katsoo ehkä vähän eri tavalla. Tuttu H&M merkki pompahtaa silmille kaupungilla aina silloin tällöin. Seuraavassa hetkessä katse siirtyy pikaruokalaan, jonka ikkunassa mainostetaan Kapsalonia. Sekin on jo hyvän päivän tuttu, lyhyemmältä aikavaliltä vain. Päivät menee eteenpäin ja arki on arkea täälläkin. Koti on siellä missä sydän on ja mulla se on tällä hetkellä kahdessa paikassa. Mä lennän kodista kotiin.

Käsittelyssä basaari

Niin. Joulubasaari. Sana on vilahdellut mun lähes jokaisella sosiaalisen median kanavalla, myös täällä blogin puolella. Nyt kun kyseinen kaksi viikonloppua kestänyt projetki on  takana päin ja mulla on taas tuplasti enemmän vapaa-aikaa, pystyn vihdoinkin avaamaan tämän mysteeri käsitteen. Kaikki tunnistavat sanan joulu. Vaan entä basaari? Ja vieläkin suurempana kysymyksenä, mitä pitää sisällään Suomen Merimieskirkon Hollannissa järjestämä Joulubasaari?

 

Traditionale Finse Kerstmarkt. Tällä nimellä tapahtumaa kutsutaan hollantilaisittain. Selkokielellä "Perinteiset Suomalaiset Joulumarkkinat". Jep. Tässä vaiheessa homma kuulostaakin jo paljon tutummalta itse kullekkin ja lamppu pään päällä syttyy. Ne on ne markkinat, missä myydään kaikenlaista joulusälää, glögiä sekä ruokaa, kenties joulutorttuja. Oivallus on täysin oikea.

Täällä Rotterdamissa meidän basaari koostui viidestä osiosta, joiden rakentamiseen meni vajaa viikko. Talon ensimmäisessä kerroksessa meillä oli Supermarket eli "superi", jonka tuotevalikoimista löytyi perinteisten jouluruokien kuten porkkanalaatikoiden, pipareiden, lipeäkalan, joululimppujen ja kinkkujen lisäksi muita Suomalaisia elintarvikkeita. Ainakin viittä eri sorttia mehukeittoja, ruisleipää, Fazerin suklaata, hapankorppuja, silliä, Juhla Mokkaa ja Aura-juustoa. Ensimmäisen basaariviikonlopun ajaksi mut nakitettiin tiiviisti superin kassalle, koska olin jo ennen muuttoa puhelinhaastattelussa huudellut, että kaupan alalta on kokemusta yli 4 vuotta.

Alakerrasta löytyi Supermarketin lisäksi kahvila/ravintola sekä "Tombola", arpojen myyntipiste. Kahvilaa on pakko kehaista, sen verran hieno se munkin silmissä oli. Vanhassa Vinken- salissa oli tunnelmaa tummine seinineen, kristallikruunuineen, kynttilöineen ja seinille ripustettuine piparinauhoineen, eikä tarjonta suinkaan jäänyt kahvion ulkoisen olemuksen varjoon. Oli lakkakakkua, porkkanakakkua, joulutorttuja, karpalo-valkosuklaakakkua, rahkakakkua, piparipohjaista puolukka-juustokakkua, munkkeja, lohileipiä, sillileipiä, karjalanpiirakoita, lohikeittoa sekä poronkäristystä perunamuusilla ja puolukkahillolla. Kaikki Merimieskirkolla itse valmistettua, suurin osa kirkon entisen emännän, seniori-Tytin käsialaa.

 

Kirkon takapihalle oli kasattu kahdesta teltasta koostuva Winter pubi, joka taisi pääasiassa kuningas alkoholin voimalla houkutella asiakkaita. Oli hollantilaista olutta ja suomalaisille tuttua Lapin kultaa, Vodkalla terästettyä glögiä, salmiakki-kossu shotteja ja lakkalikööriä, minttu-kaakaota unohtamatta. Toinen Winter pubin hitti lienee ollut täällä kirkolla paistetut frittimuikut. Niitä kun ei hollannista muuten hevillä löydä. Myös Camping makkarat olivat suosiossa. Lihapitoisuuttaa ei asiakkaille mainostettu.

Sitten oli vielä se yläkerran kirja- sekä sälä-osasto. Eipä niissä sen kummempaa kerrottavaa. Arvata saattaa, että valikoimasta löytyi muunmuassa Iittalaa, Pentikin tuotteita ja Marimekkoa. Kalevalakoruja tai porontaljoja halajavat löysivät myös kaipaamansa.

Olisi varmaan ollut ihan metkaa tarkastella basaaria asiakkaan näkökulmasta, mutta rehellisyyden nimissä mun on sanottava, että olin mieluusti työntekijän roolissa. Kukkaro ei päässyt keventymään sentilläkään ja saldoksi kertyi lopulta noin 60 tehtyä työtuntia (jos viikonloppujen välipäiviä ei lasketa mukaan), ensimmäinen kokemus pubin tarjoilijna ja grillimestarina, niin iso kasa hyvää fiilistä että sitä riittää ainakin tän vuoden loppuun asti ja läjä uusia kavereita.

Koska mikään ei koskaan kuitenkaan voi olla liian hyvin, sain aherruksestani vaivanpalkaksi flunssan. Seuraava missioni on siis toipua siitä aseinani tusina kuppia kuumaa teetä, lämmin viltti ja pari rasiaa Strepsils-kurkkupastilleja. Tämän jälkeen voikin odottaa jo Amsterdamissa järjestettävää Skandien joulubasaaria, jossa jouluperinteitään esittelevät Suomen lisäksi Tanska ja Norja.

Sitä odotellessa.

Kun kuukausi on kulunut

Aika on oikukas kumppani. Yli kuukausi sitten mä seisoin ensimmäistä kertaa Rotterdamissa sijaitsevan Suomen merimieskirkon ovella matkalaukkuineni. Mä olin väsynyt, nälkänen ja rähjääntyny. Ja niin fiiliksissä. Mä en tiennyt juuri ollenkaan mitä odottaa tulevalta, mutta mä en pelänny. Koitin vaan pitää asenteen positiivisena. Se on todella kannatti.

Nyt kun arki täällä on tasaantunu eikä kaikki ei oo enään uutuudenviehätyksen sävyttämää, koen että on sopiva aika tehdä pieni fiilis katsaus kuluneesta ajasta. Selvittää, että missä mennään.

Mä sopeuduin merimieskirkon poppooseen yllättävän nopeasti ja helposti. Ikään kuin solahdin joukkoon. Ihmiset täällä on yhtäaikaa aika erilaisia ja silti jollain tapaa samanlaisia. Yksi asia kuitenki yhdistää meistä jokaista ja se on se, että ollaan kaikki syystä tai toisesta päätetty asettua Rotterdamiin. Meidän ei oo pakko olla täällä. Me ollaan täällä, koska me halutaan olla. Jokaisella on siihen omat syynsä ja tarinanansa siitä, miten on tänne päätynyt mutta se ei muuta sitä, että lopputulos on sama. Täällä ollaan ja eletään!

Työasiat noin yleisellä tasolla. Ne sujuu hyvin. Perinteiset Joulumarkkinat lähestyy ja tahti kiristyy, mutta ei haittaa! Tiimityöllä hommat hoituu ja aika pian markkinoiden jälkeen koittaa parin viikon ansaittu loma. Tein mun oleskelun alkutaipaleilla postauksen siitä, millanen voi vapaaehtoistyöntekijän päivä merimieskirkolla olla. Silloin jo asiaa alleviivasin, eikä hommat ole miksikään muuttuneet: täällä työtehtävät vaihtelee ja tilanteet elää. Pitää oppia siihen, että muutoksia voi tulla viimehetkellä. Tein oman top 5- listan ominaisuuksista, joita ilman täällä ei mun mielestä ehkä pärjää. Tarvitaan kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä, avoimuutta, sosiaalisia taitoja sekä oma-aloitteisuutta. Täällä käy niin monenlaisia ihmisiä joita palvellaan henkilökohtaisemmalla tasolla kuin kassan liukuhinalla, että tuppisuuna tai naama sitruunalla ei auta kenenkään olla.

Kuukauden aikana oon myös ehtiny tutustua kaupunkiin ja sitä ympäröiviin alueisiin paremmin, sekä onnistunu hankkimaan muutaman paikallisen kaverin! Koti-ikävä ei oo vaivannu. Mulle riittää tieto siitä että Suomeen jääneet ihmiset näkee kyllä sitte taas jossain vaiheessa kun sen aika tulee. Turha käyttää energiaa murehtimalla sitä mitä ei oo tässä ja nyt, kun on niin monta juttua joista voi olla ilonen. Ja hei, tää seikkailuhan on vasta alkanu!

Päiväni vapaaehtoistyössä

Multa kyselee edelleen moni, että mitä mä teen täällä Hollannissa. Vapaaehtoistyötä Merimieskirkolle. Entä mitä vapaaehtoistyöntekijä tekee Merimieskirkolla? Vaikka mitä. Jälkimmäinen vastaus on ympäripyöreä, joten päätin kirjoittaa teille nyt sitten ihan kellonaikoja myöten siitä, mitä päivän aikana saattaa tapahtua. Jokainen päivä on täällä erilainen ja silti jollain tapaa samanlainen. Alla on esimerkki torstaina tekemästäni iltavuorosta kera kuvien. Oli yllättävän vaikeaa muistaa kirjoittaa joka hetki ylös mitä tekee tai on tehnyt, joten oikeasti jouduin vähän näkemään vaivaa väsätessäni teille tämän postauksen. Enjoy it, toivottavasti selkeyttää teidän jokaisen mielikuvaa.

Klo 8.15

Herätyskello soi. Ihan heti ei jaksa nousta ylös. Kännykkään wifi-yhteys päälle ja eri some- kanavien tsekkaus.

Klo 8.30

Raahaudun vessan kautta keittiöön hakemaan aamupalaa. Maustamatonta jogurttia kera banaanin ja hillon, viipale leipää ja kuppi cappuccinoa. Kyllä niillä saa päivän käyntiin.

Klo 9.00

Läppäri päälle ja paikallinen nettiradio auki. Kasvojen puhdistus, meikkiä naamaan ja hampaiden pesu.

Klo 10.15

Hetki datailua, sähköpostin tsekkaus, facebook jne.

Klo 10.50

Hiukset ponnarille, vaatteet niskaan ja kauppaan ostoksille.

Klo 11.30

Takaisin asunnolla. Ostosten purkua ja ruoanlaittoon!

Klo 12.15

Keittiön siistiminen. Ruokailu, minkä jälkeen hollannin opiskelua.

Klo 13.00

Talonkokous. Käydään läpi tulevan viikon tapahtumat ja muut jutut.

Klo 14.00

Työpäivä alkaa. Vaihdetaan kuulumiset aamuvuorolaisen kanssa.

Klo 14.30

Rahkapiirakan valmistus myyntiä varten, ihan vaan ajankuluksi. Kuvassa koe-erä minipiirakoita ylijäämätaikinasta.

Klo 15.35

Tiskikoneen täyttö ja keittiötasojen siivous.

Klo 16.00

Lyhyt paloturvallisuus info. Saunan laitto valmiiksi rekkamiehille.

Klo 16.45

Kellarin pakastehuoneesta hakemaan tavaraa myymälään. Hyllyjen täyttöä.

Klo 17.10

Vessatauko ja eväshetki. Teetä, banaania ja lohipiirakkaa. Samalla voi näprätä puhelinta.

Klo 17.30

Rekkamiesten vastaanotto. Saunajuomien tarjoilu + pyyhkeet.

Klo 17.40

Puhelu äidille ja kertakäyttö aterimien rullailua servetteihin. Niitä tarvitaan marraskuun lopussa olevien joulumarkkinoiden aikana makkarakojulla.

Klo 18.30

Kerholaisten tavaroiden laitto sekä kahvin ja teeveden keittäminen. Merimieskirkon tiloissa kokoontuu säännöllisin väliajoin erilaisia ryhmiä ja mm. torstai-iltaisin tiloja vuokraa vakioporukka.

Klo 19.10

Yleistä paikkojen siistimistä ja juomien tarjoilua saunasta palanneille rekkamiehille.

Klo 19.45 

Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Lyhyt puhelimen näpräys- hetki

Klo 20.10

Saunan siistiminen. Matot pois, ikkunat auki, lauteiden huuhtelu, lakaisua.

Klo 20.30

Myymälän, kahvion ja keittiön lattioiden pikalakaisu. Päivän kävijämäärän kirjaus tietojärjetelmään.

Klo 20.55

Kerholaiset poistuvat. Viimeisten tiskien hoito, tiskikoneen säiliön tyhjennys ja virran kääntäminen pois.

Klo 21.05

Alakerran ovet lukkoon. Kassan laskeminen, tilitys, raporttien tulostus ja valojen sammutus.

Klo 21.30

Päivä pulkassa. Suihkuun ja viettämään hetki omaa aikaa ennen nukkumaanmenoa.

Finse huis ja asettautuminen

Viikko sitten mä saavuin Rotterdamiin. Vain viikko sitten! Ja niin paljon on ehtiny tapahtua, etten tässä vaiheessa oikein tiedä, mistä alottaa. Oikeastaan tekis mieli läjäyttää kaikki asiat kerralla sekalaisessa järjestyksessä niin, että vaan yksinkertaisesti sais kaiken purettua, mutta siinä vaiheessa putoaisi kärryiltä itse kukin. Aloitan siis alusta. Tai jostain siltä suunnalta.

Mun matka Hollantiin ei menny ehkä ihan niin kuin Strömsössä. Starttaus sujui ongelmitta, mitä nyt tylsyyksissäni Helsinki-Vantaan lentokentältä lähettelin ties kuinka monelle ihmiselle häirikkö-viestejä whatsapissa (pahoitteluni tästä) ja snapchattasin kuvia ostamastani ruisleivästä ja minimaalisesta cappuccinosta. Selvittyäni ensimmäisestä lennosta ja suoritettuani välilaskun Kööpenhaminan päähän selvisi, että jatkolento Hollantiin myöhästyy ainakin puoli tuntia. Amsterdamin päässä puolestaan viimeinen fastspeed- juna peruttiin, mikä tarkoitti tässä tapauksessa 20min junamatkan sijaan n. 40min junamatkaa Rotterdamiin. Eipä siinä muuten mitään, mutta kello oli tässä vaiheessa iltaa aika paljon ja mua väsytti. Ja nälätti. Ja janotti. Ihan hemmetisti. Matkatavaroina mulla oli kaks isoa matkalaukkua ja selkäreppu, enkä niiden kanssa mahtunut oikein istumaan mihinkään joten jouduin parkkeeraamaan itseni junan lattialle. Pääasia kai kuitenkin lienee, että pääsin lopulta tavaroineen päivineen sinne minne pitikin. Osa kiitoksista kuulunee mun miehelle, joka ystävällisesti tuli Rotterdamin asemalle vastaan kera voileipien ja jääteen.

Sitten siihen Hollannissa vietettyyn aikaan. Kuluneen viikon aikana oon ainakin saanut vastailla lukuisille Suomen päässä informaatiota janoaville ihmisille mm. seuraaviin kysymyksiin: millainen sun majapaikka on? Ootko sopeutunut? Mitä sä teet siellä? Viihdytkö?

Vastaus kysmykseen numero yksi. Mun majapaikkana toimii Suomen merimieskirkko (tuttavallisemmin Finse huis, “Suomi-koti”). Sana “kirkko” johtaa monet harhaan. Kyse on yksinkertaisesti järjettömän isosta, nelikerroksisesta rakennuksesta jossa meitä majailee useampia henkilöitä. Meillä on kyllä täällä pappi ja rakennuksesta löytyy kappelikin, joskin tämä kappeli muistuttaa mun mielestä enemmän kokoushuonetta kuin jotain millä olisi mitään tekemistä uskonnon kanssa. Siitä kuinka monta neliötä tästä kompleksista löytyy mulla ei ole hajuakaan, mutta jos yhteen rakennukseen mahtuu kahvilaa, Suomi-kauppaa, kirjastoa, konttoria, kappelia, kokoushuonetta, kellaria ja läjä asuinhuoneita, lienee aika selvää, että tilaa on. Kirkon takapihan perukoilla jököttää sauna, jota mm. rekka- ja merimiehet vuokraavat ahkerasti. Suomen merimieskirkko toimii Hollannin lisäksi ainakin Suomessa ja Briteissä. Täältä Rotterdamista löytyy puolestaan Suomen merimieskirkon lisäksi ainakin Norjan merimieskirkko. Jos haluaa perehtyä asiaan tarkemmin, suosittelen tässä vaiheessa luottamaan vanhaan kunnon googleen.

Ai mitä mä teen täällä? No mitä kaikkea näin isossa rakennuksessa nyt voikaan tehdä. Oon vapaaehtoistyöntekijänä ("vapparina") kahden muun naishenkilön kanssa ja työskentelen neljänä päivänä viikossa, keskimäärin 6-8 tuntia. Työnkuva vaihtelee vessojen siivouksesta ja pöytäliinojen silittämisesti aina cappuccinon valmistamiseen ja asiakaspalveluun asti. Leivotaan, pyykätään, lämmitetään saunaa, järjestetään tapahtumia... täällä kaikki tekee kaikkea ja jokainen opettelee jos ei vielä osaa. Vakituista henkilökuntaakin löytyy meidän vappareiden lisäksi, mutten heitä lähde sen enempää erittelemään.Työstäni en saa varsinaista palkkaa, mutta Hollanti on velvollinen korvaamaan vapaaehtoistyöntekijöille 150e/kk. Plussana tulee se, ettei toisaalta tarvitse maksaa täällä asuessani kuin ruoasta, julkisen liikenteen käytöstä ja omista shoppailuista, mitä niitä nyt on. Vuokraa, nettimaksuja yms. ei tarvitse murehtia.

Niin. Nyt koittaa se hetki kun tajuan vuodattamani teksin määrän alkavan hiljalleen lähestyä novellin mittoja, joten palaan niihin viihtymis- ja sopeutumis- kysymyksiin toiste. Jotain tähän pitäisi kai vielä loppuun lisätä, joten sanotaan nyt vain, että kyllä täällä ihmisen kelpaa olla!

Ps. Loppukevennyksenä vielä selvennyksiä kuvissa näkyviin tiloihin. Ensimmäinen kuva ylhäältä selattuna on Finse huis, pääsisäänkäynti seinustalta kuvattuna. Toisessa kuvassa näkyy eteisaulaa ja tummien, suljettujen ovien takana pilkottaa Vinken- sali. Kolmantena kuva rakennuksen ehkä yhdestä vaatimattomimmista huoneista eli "Kontista", mun omasta sopesta. Tästä alaspäin esiintyvissä kuvissa on seuraavassa järjestyksessä kappeli, kirjasto, Suomi-kauppa ja takapiha (tarkimmat voivat bongata saunan). Viimeinen kuva on meidän alakerrassa sijaitsevasta tv-huoneesta, josta löytyy myös shakkilauta sekä läjä Suomesta kertovia opuksia, niin hollanniksi kuin englanniksi. Plus pari kappaletta Me Naiset- lehtiä, jotka saatoin ehkä kiikuttaa omaan huoneeseeni.