Niin. Siinä tilanteessahan sitä nyt ollaan, että blogi on jälleen ollut liian pitkiä aikoja laiminlyötynä. Tajusin juuri, että on vaikea enää päivittää kun väliin jää niin paljon asioita, että uusista teksteistä ei saa kiinni mikäli en aloita tarinaa alusta asti. Niin käy muunmuassa nyt, kun haluaisi avata muillekkin näitä työkuvioita täällä Hollannissa. Vaikka kuinka koittaisi tiivistää niin romaaniksihan tää väkisinkin venyy, kun on pakko kerratakkin tietyt asiat.
Muutin Hollantiin siis lokakuussa 2015, aloittaen samalla pestin vapaaehtoistyöntekijänä Rotterdamin Suomen merimieskirkolla. Sopimus kirjoitettiin puoleksi vuodeksi ja näiden kuuden kuukauden ajan sekä asuin että työskentelin kirkon tiloissa. Puoli vuotta meni nopeasti ja huhtikuun alettua, tajusin olevani täysin työtön (asunto sentään oli järjestynyt jo helmikuussa, joten kadulle ei tarvinnut muuttaa). Olin aloittanut työpaikkojen etsimisen jo ennen vapaaehtoistyöntekijän sopimuksen loppumista, mutta ehkä jokseenkin laiskan puoleisesti. Arvata saattaa, että huhtikuussa aloitin vimmatun työhakemusten hakkaamisen. Luovuin jo alkutaipaleilla ideasta etsiä erikseen vapaita työpaikkoja ja päädyin sen sijaan googlailemaan tuntikaupalla kahviloita, ravintoloita, hotelleja, turisti-infoja sun muita vastaavia ja näpyttelin jokaiseen erikseen vapaamuotoisen sähköpostihakemuksen, liitteenä CV. Aivan sama hakiko kyseinen lafka sillä hetkellä työntekijöitä vai ei.
Kun 50 hakemusta oli laitettu, iski epätoivo ja paniikki. Lähes kukaan ei vastannut ja jos vastasi, vastaukset olivat aina kieltäviä. Työnhakua ei helpottanut myöskään se, että netin saaminen meidän asuntoon kesti älyttömät kaksi kuukautta. Työttömänä olo ahdisti koska tiesin, että jos ei töitä tule, uhkaa paluu Suomeen ennen aikojaan. Ahdistusta lisäsi entisestään myös se että tiesin per fakta, että olin huono palkattava. En osannut kunnolla paikallista kieltä ja toiseksi, tulisin kalliiksi työnantajalle. Hollannissa kun on joku älytön systeemi, että mitä nuorempi olet, sitä vähemmän tarvitsee maksaa palkkaa. Koska ylitän juuri sopivasti iän 24, on minulle maksettava vähintään 9e tunti (tämä menee jonkin taulukon mukaan). Vaan yks kaks löytyi sähköpostista ensimmäinen työhaastattelu. Sitten toinen. Cafè Breakaway sekä Eetcafe Concordia. Breakawayssa matka tyssäsi toisen kierroksen haastatteluun. Concordian kanssa päästiin pidemmälle. Allekirjoitin 0h sopimuksen ja aloitin työt baarimikkona/tarjoilijana. Samoihin aikoihin sain kolmannen yhteydenoton Wester Paviljoen nimiseltä ravintolalta sekä solmin epävirallisen sopimuksen vakituisesta lastenhoitajan pestistä Suomalais- Hollantilaisessa perheessä.
Huolimatta siitä että olin jo solminut sopimuksen sekä Concordiaan että lastenhoitajan hommiin, otin vastaan paikan Wester Paviljoenissa kun sitä minulle kahden haastattelun jälkeen tarjottiin, nostaen näin ollen työpaikkojeni määrän kolmeen. Jälkeenpäin en voi kuin kiittää itseäni siitä että tein niin, sillä juuri kun olin stressannut pääni puhki siitä, miten kertoisin Concordiassa näistä kahdesta uudesta työpaikastani, pomoni sanoo ettei voi pitää minua enää, koska tarvitsee työntekijän joka pärjää baaritiskin takan ilman koulutusta, Hän kun on itse jäämässä lomalle eikä kukaan ehtisi mua enään auttaa työtehtävien oppimisessa. Onni onnettomuudessa siis. Luovuin pestistäni Concordian baarimikkona epätavallisen kevyin mielin huomioiden sen faktan, että sain käytännössä elämäni ensimmäiset potkut.
Entä mitä nyt? Työskentelen Rotterdamin keskustassa sijaitsevassa laadukkaassa ja tunnetussa ravintolassa, Wester Paviljoenissa, tiskarina ja mikä upeinta, keittiöassistenttina. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että teen ruokien esivalmistelut sekä valmistan osan annoksista, alusta loppuun asti. Salaatit, alkupalat, piirakat, munakkaat, voileivät, ranskalaiset... teoriassa olen siis kokki. Ainakin melkein.
Työtiimi on upea, työmatka on lyhyt, työtehtävät on mieluisia, palkka on lähes 10e/h plus ilmaiset safkat ja juomat plus tipit joka viikolta (niitä kertyy n. 20-60e riippuen siitä kuinka paljon tunteja tekee). Selvittääkseni hieman lisää, miksi olen aivan totaalisen fiiliksissä tästä työpaikasta: olen jo hyvän aikaa pyöritellyt ajatusta siitä, että Suomeen palattuani aloitan kokin opinnot. Ajatus on vahvistunut ja vahvistunut ja nyt pääsen leikkimään kokkia jo ennen kuin aloitan mitään opintoja ja saan selkoa siihen, pidänkö edes koko touhusta. Voiko tätä parempaa mahdollisuutta enää ihmiselle tarjota? Kokemusta tulee varmasti enemmän kuin tarpeeksi sillä sain tänään tiedon pomoltani, että syksyksi mut siirretään lähes kokonaan pois tiskaajan hommista ja nakitetaan keittiöön valmistamaan ruokia. Koska osaamisala laajenee, lisääntyvät myös vuorot eli 2 vuoroa vaihtuu 3-4 vuoroon viikossa. Mä en voisi olla onnellisempi.
Ja sitten on vielä ne lastenvahtikeikat, elokuusta eteenpäin joka maanantai. Tää tais sittenkin mennä ihan just niin kuin pitikin.
