Kolmen viikon Suomi-loma pisti blogin jäähylle. Vaikka eipä sillä että olisin muutenkaan kovin ahkerasti kirjoittanut mistään mitään. Vuosi on vaihtunut ja nyt olis loistava tilaisuus tehdä niitä kliseisiä lupauksia siitä, miten aikoo hoitaa kaiken paremmin - myös blogin päivittämisen. Ja p*skat! Kyllä mä itseni tunnen. Kerrottavaa on ja tulee koko ajan lisää, mutta motivaatio tarinoida puolestaan tulee jos on tullakseen.
Tähän väliin voi kuitenkin mainiosti iskeä pohdintoja siitä, miltä tuntuu taas palata Suomesta Hollantiin, kylmästä lämpimään (kyllä, +7 tuntuu lämpimältä kun on ensin palellut -25 asteessa), jättää kaverit ja perhe taakse kun on ensin viettänyt huikean kolmen viikon hurvittelu-loman ja palauttanu mieleensä miten upeaa ja ihanaa se elämä Suomessa olikaan. Miten hirvittävän ikävä mulle tulee yhtäkkiä kaikkea sitä kohtaan mitä jää taakse.... Paitsi että.
Tässä kohtaa stopataan. Moni on Suomen päässä kysynyt multa että miltä tuntuu lähteä taas takaisin Hollantiin. Eipä siinä, saa sitä kysyä! Yhtään en pahastu, eihän se vastaus ole itsestään selvyys muille vaikka se mun pään sisällä sitä olisikin. Elämä Suomessa oli (ja on?) ihan jees. Oikeastaan enemmän kuin ihan jees. Mutta kun sitä se on täälläkin. Samoja juttuja ja eri juttuja. Eri ihmiset tässä ihan lähellä, samat ihmiset kuitenkin edelleen elämässä mukana. Niitä vain näkee eri tavalla kuin ennen. Samoja ruokia, samoja harrastuksia. Salaatteja ja kanakastikkeita, jogurtteja ja kaurapuuroa. Lenkkeilyä, kävelyä, valokuvausta ja pianonsoittoa. Töissä ollaan 4-5 kertaa viikossa ja vapaa-ajalla käydään kavereiden kanssa pizzalla, pyöräilemässä tai kahvilla. Poikaystäväkin on täällä. Pidetään leffa-iltoja, kokataan yhdessä. Lojutaan muuten vaan tekemättä yhtään mitään.
Alkuhuuma muutosta on jo poissa. Silti ei ole tylsää ja Rotterdam on yhtä kiva kuin ennenkin. Sitä vaan katsoo ehkä vähän eri tavalla. Tuttu H&M merkki pompahtaa silmille kaupungilla aina silloin tällöin. Seuraavassa hetkessä katse siirtyy pikaruokalaan, jonka ikkunassa mainostetaan Kapsalonia. Sekin on jo hyvän päivän tuttu, lyhyemmältä aikavaliltä vain. Päivät menee eteenpäin ja arki on arkea täälläkin. Koti on siellä missä sydän on ja mulla se on tällä hetkellä kahdessa paikassa. Mä lennän kodista kotiin.
